Ankean harmauden piristäjä

Pitkän tauon jälkeen saan minäkin vihdoin kirjoitettua taas tänne! Pitää päästä hieman purkamaan talviangstia, mörrr.

Näkymät suoraan kämpän ikkunoista, ensimmäisessä on sentään vilaus Lappeenrannan satamasta!

Minä inhoan tätä hetkeä vuodesta; talvi on jatkunut jo tarpeeksi kauan että tympeän harmaat aamut saavat minut jo ahdistumaan. Kevät tuntuu olevan ihan nurkan takana mutta silti niin kaukana. Toki kirkkaat ka kirpeät pakkaspäivät ovat parhaita, mutta haluan jo eroon lumesta ja loskasta.

Ette uskokaan miten ihana oli mennä vaatekauppaan ja nähdä kevään mallistojen saapuneen. Niin paljon VÄREJÄ<3 Ja sain viimeinkin ostettua itselleni jo kauan kaipaamani vihreän hameen!

Kevät on ehdottomasti suosikki aikaani. Valoa riittää ja on vielä hieman viileää niin että voin hyvillä mielin kulkeä suosikki sukkahousuissani ja hameissani ilman että hikoilen kuin pieni porsas. : D

Mutta sitten päivän ihanaan piristykseen jonka posti toi mukanaan...

Olin haljeta riemusta, siis oikeasti hypin ympäri kämppääni niin että varmasti kämppikseni häiriintyi tömistelystäni huoneessaan.

Ennen joulua olin pyytänyt tilaustyönä kuvaa eräältä suosikkipiirtäjältäni, tässä linkki hänen DeviantArt-tililleen http://borychan.deviantart.com/

Vaikka kyseessä olikin pelkkä "luonnostyö" niin ei se yhtään vähentänyt sitä onnea jonka koin kun avasin kirjeen. Tämä henkilö on kuitenkin vaikuttanut suuresti siihen miten paljon aloin maalata vesiväreillä aikoinaan. :) Mukana tulleet pienet printit olivat mukava yllätys myös! Katsotaan saanko niitä mahtumaan seinälleni muiden kuvien joukkoon.

Itse tilaustyölle käyn ostamassa kehykset varmaan jostakin kunhan viitsin lähteä tarpomaan tuonne lumen sekaan! 






 

Mikä ihmeen harakkasyndrooma?

Harakkasyndrooma tarkoittaa mieltymystä kiiltäviin asioihin. Itsekin sairastan tätä ihanaa "tautia". Kaupoissa katseeni kääntyy aina koruhyllyyn, Glitterin ohi en pääse ilman että poikkean sinne jne. Lisäksi olen kiintynyt muihinkin kiiltäviin asioihin kuin pelkkiin koruihin kuten sisustusesineisiin tai vaikkapa auringossa kimaltelevaan veteen (tulisipa se kesä jo pian!).

Tänään kaivoin melkein kaikki koruni esille. En voinut kuin ihmetellä, miten paljon niitä onkaan! En olisi uskonut. Mutta ei niitä silti tarpeeksi ole! Ei ollenkaan. Lisää täytyy saada ja paljon.

Tässä hieman kuvamateriaalia minun aarteistani. My precious...

Kookosta, puuta ja muovia Gambiasta. Värikästä ja muistokylläistä.

Joululahja ihanalta ystävältä : )

Vaikka kaikki aarteet ovatkin rakkaita löytyy joukosta aina niitä suosikkilapsia.
Tämä on äitini vanha medaljonki, jonka hän on saanut rippilahjaksi. Se kuuluu arvokkaimpiin aarteisiini, vaikka en sitä usein tohdi käyttää. En kestäisi jos se katoaisi! Minulla oli vasta tässä hiljattain monen kuukauden kiivas etsintä käynnissä kun luulin lusikkakoruni kadonneen. Se on minulle todella rakas, sillä eräs ihana ihminen teki sen minulle vanhasta hopealusikasta. Onneksi lopulta löysin sen!

Aikoinaan Venäjältä ostettu korukello. Se ei ole käynyt enää vuosiin, mutta ei se ole sen kauneutta vähentänyt. Ehkä vielä joskus saan ostettuakin sen uuden patterin...

Korupuuni kantaa hyvin hedelmää. Melkein liiankin hyvin, sillä se meinaa ripotella antimiaan pitkin poikin hyllyä.

Vielä lopuksi hieman suloisen söpöä postia, joka oli kolahtanut postiluukusta. Onko ihanampaa kuin tulla väsyneenä kotiin pitkän ja hyvin rasittavan päivän jälkeen ja löytää sieltä mainosten paljouden joukosta jotain tällaista? : ) Kiitos Panda <3 (Pst. En osaa avata kirjekuoria nätisti.)

PS. Tarvitsen paremman kameran!