Tänään kaivoin melkein kaikki koruni esille. En voinut kuin ihmetellä, miten paljon niitä onkaan! En olisi uskonut. Mutta ei niitä silti tarpeeksi ole! Ei ollenkaan. Lisää täytyy saada ja paljon.
Tässä hieman kuvamateriaalia minun aarteistani. My precious...
Kookosta, puuta ja muovia Gambiasta. Värikästä ja muistokylläistä.
Joululahja ihanalta ystävältä : )
Vaikka kaikki aarteet ovatkin rakkaita löytyy joukosta aina niitä suosikkilapsia.
Tämä on äitini vanha medaljonki, jonka hän on saanut rippilahjaksi. Se kuuluu arvokkaimpiin aarteisiini, vaikka en sitä usein tohdi käyttää. En kestäisi jos se katoaisi! Minulla oli vasta tässä hiljattain monen kuukauden kiivas etsintä käynnissä kun luulin lusikkakoruni kadonneen. Se on minulle todella rakas, sillä eräs ihana ihminen teki sen minulle vanhasta hopealusikasta. Onneksi lopulta löysin sen!
Aikoinaan Venäjältä ostettu korukello. Se ei ole käynyt enää vuosiin, mutta ei se ole sen kauneutta vähentänyt. Ehkä vielä joskus saan ostettuakin sen uuden patterin...
Korupuuni kantaa hyvin hedelmää. Melkein liiankin hyvin, sillä se meinaa ripotella antimiaan pitkin poikin hyllyä.
Vielä lopuksi hieman suloisen söpöä postia, joka oli kolahtanut postiluukusta. Onko ihanampaa kuin tulla väsyneenä kotiin pitkän ja hyvin rasittavan päivän jälkeen ja löytää sieltä mainosten paljouden joukosta jotain tällaista? : ) Kiitos Panda <3 (Pst. En osaa avata kirjekuoria nätisti.)
PS. Tarvitsen paremman kameran!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti