Polku kadoksissa

Hei taas.

En ole taaskaan muistanut juuri kirjoitella tännekään. Toisaalta eipä Hennakaan ole ollut sen aktiivisempi. : D Voi meitä.

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten en ole tyytyväinen elämääni ja haluan siihen muutoksia. Tiedättekös, en ole juuri edistynyt ja taas huomaan, että en halua elää näin. Uusi harrastus ehkäpä? Uusia ystäviä, mutta mistä? Uusi kampaus? Ehkä se ei riitä ja lisäksi tuntuu, että olen tulossa kuitenkin kaljuksi. Uusia vaatteita? No, ovat aina mukavia ainakin hetken aikaa. Paikkakunnan vaihto? Opinnot kesken ja muutenkin pidän tästä pienestä kaupungista. Uusi asunto? Kyllä kiitos jos vain olisi sellaiseen varaa. Parisuhde? Kiitos mielelläni, mutta mistä? Elämä on nykyisin sangen monimutkaista.

Itse olen koko kesän harjoittelussa ja lomankaltaisesta pääsen nauttimaan vasta elokuussa. Toisaalta nyt kun mietin, niin mitä minä lomalla? Ei sitä olisi kuitenkaan mitään tekemistä. Vähäiset ystäväni ovat kaikonneet koko kaupungista ja uponneet omiin elämiinsä. Miksipä minä siis seison vain paikalleni jumittuneena yksin? Ehkä on aika potkaista itseään takalistoon ja nostaa pää ylös rinnasta. Se vain ei ole aivan helppoa.

Yritän tässä miettiä itselleni jotain ajanvietettä. Uusi harrastus olisi kyllä kiva, mutta mikä olisi hyvä? Missä sitä voisi tutustuakin ihmisiin? Eikä kesällä juuri mitään pyörikään. Missä tässä kaupungissa voisi tavata ihmisiä? Keskustassa kyllä voi katsella ihmisiä, mutta tylsää se on vieressä katsella muiden ohilipuvia elämiä.

Pieni pää on täynnä kysymyksiä ja mietteitä.

Palmusunnuntai ja aprillia

Taas on 1.4. ja aprillipäivä.. Jostain syystä en tästä kyseisestä päivästä pidä sitten yhtään. Jotenkin vain ilkeää ja ärsyttävää tulla huijatuksi. Toisaalta sitä ei ole kukaan tänään onneks yrittänytkään. Huh. Palmusunnuntai onkin sitten kivempi asia, vaikka en taida saada yhtäkään suklaamunaa. No onneksi on vain ihan Fazerin sinistä.

Kasvatin tänä vuonna esimmäistä kertaa omassa kämpässä ohraakin pääsiäisen kunniaksi. Se iti hurjan nopeasti. Laitoin sen kasvamaan muistaakseni maanantaina ja jo keskiviikkona tai torstaina alkoi mullasta nousta pieniä kasveja. Että on aina niin mukavaa upottaa sormet multaan ja sitten katsella kun kasvit itävät ja kasvavat.  Löysin myös varastoistani pienen pörröisen tipun pääsiäistä juhlistamaan.

Eilen tuli hieman shoppailtua pientä kivaa kämpän piristykseksi. Löysin rahin päälle nätin kukkatabletin ja samaisesta kaupasta todella kauniin silkkipionin. Kyseessä ei siis ole aito kukka, vaikka se aivan sellaiselta näyttääkin. Sainpas kestävää kauneutta tuohon maljakkoon. Aloinkin olla kyllästynyt niihin kirsikankukkiin. Hassua miten nämä pienetkin muutokset piristävät kummasti.

Löysin myös ihanat korvikset. Aivan pidän paljon sudenkorennoista ja Korento onkin yleinen netissä käyttämäni nimimerkki/taiteilijanimi.

Mikä onkaan kuvassa? aikaisemmin puhuin siitä, miten minusta on hauskaa kasvattaa kasveja. Luin netistä, että avokado on helppo kasvattaa ja siitä tulee nopeasti iso puu. Siksipä ostin ihan vartavasten avokadon ja kaivoin tämän kauniin siemenen esille. Pitää antaa sen vähän kuivua ja sitten laitan sen veteen itämään. Toivotaan, ettei siihen mene montaa kuukautta. Olen hieman malttamaton.

Muutoksen tuulia ilmassa

Onko se vain kevät ja mikä se on? Kaipaan hirveästi muutoksia elämääni juuri nyt. Siispä haluan sisustaa kämpän uudestaan, muuttaa hieman pukeutumistyyliä, aloittaa lenkkeilyn jne. Itse olen asiasta hyvinkin innoissani ja inspiroitunut, mutta vaihteeksi tuntuu etteivät kaikki muut sitä tajua. Ehkä ne luulee, että olen seonnut tai jotain. Mutta ei asia niin ole. Olen sellainen persoona, joka ei kestä samaa vanhaa ikuisuuksiin asti vaan kaipaan jotain uutta ja jännittävää elämääni. Ihan kuin elämä olisi yksi suuri seikkailu. Aika lapsellista, mutta totta.

No, päätin aloittaa tämän kämpän muutoksista. Valitettavasti tämä on kovin pieni ja sen sisustaminen tai ainakin kalustaminen on hankalaa, eikä järjestystä voi juurikaan vaihtaa. Ehkä voisi hankkia uuden maton ja vähän jotain muuta uutta. Tänään järjestelin hyllyn uudestaan ja tein kahdesta hyllystä itselleni pienen "meikkausstudion". Viimein sain ne meikit pois ruokapöydältä! : D Edistystä. Ja samalla sain mukavaa pientä arjen luksusta.

Itse asissa vaatetuksenkin muutos on jo alkanut sillä ostin uuden laukun ja ihanat ruskeat kengät. Pitää varmaan yrittää saada otettua kuviakin jossain välissä. Ehkä.

Seuraavaksi kai olisi se juoksun aloittaminen. Toisaalta ennen sitä pitäisi ostaa kunnolliset kengät sitä hommaa varten. Olisi nimittäin ihanaa jos jaksaisi juosta pitkiä matkoja! Saa nähdä josko tämän unelman saisi toteutettua. Olen taas täynnä inspiraatiota, enkä oikein tiedä, mihin sen kaiken käyttäisi.

Huomasin muuten, että taidan olla rakastunut kotikaupunkiini. Vielä kolmen vuoden jälkeenkin ajatus siitä, että saan asua täällä, tuottaa minulle mielihyvää. Ja aina kun joutuu täältä lähtemään, ajattelee vain, että onneksi saan vielä palata tänne. Pitää tosiaan toivoa, että saan valmistuttuani täältä töitä! Nythän olen työharjoittelussa ja se on mahtavaa! Taidan tosiaan olla oikealla alalla kun nautin myös niiden "paskahommienkin" tekemisestä, joita joudun/saan/pääsen tekemään : D Onneksi suurinosa työtehtävistä on oikein opettavaisia ja mukavia. Me likes.

Rentoa meininkiä ja uusi kumppani

Empä ole kirjoitellut piiiiiitkään aikaa, mutta jotenkin tuntuu, ettei koskaan ole juuri mitään sanottavaa. Ehkäpä elämäni on vain niin tylsää, ettei siitä löydy tarpeeksi kiinnostavia aiheita. Ehkäpä. Tai sitten olen vain laiska, mikä lienee se todennäköisin vaihtoehto.

Olen tällä hetkellä vaihteeksi mökillä lomaa viettämässä. Tavattoman rentouttavaa sanoisin. Jotenkin täällä ei vaan edes pysty ajattelemaan selkeästi juuri mitään, sillä tämä paikka rentouttaa aivotkin liian tarkkaan. Sitä kykenee vain ulkoilemaan ja loikoilemaan sohvalla. No, mikäpä siinä. Eikös lomat ole juuri tätä varten? Tätä sohvan valtausta edistää myös se, että täällä näkyy jopa neljä Canalin kanavaa. Katson jo toista kertaa Julie & Juliaa, joka on ainakin bloggaamisen ja ruuanlaiton kannalta hyvinkin inspiroiva. Se saa myös miettimään, että ehkä tällä blogillakin pitäisi olla joku ihan oikea tarkoitus tai idea. Ehkä se antaisi intoa tämän pitämiseen. Sitä vaan ei osaa keskittyä yhteen asiaan.

No mutta mitäpä muuta.. No sain ainakin uuden tietokoneen. Tämä hopeainen miekkonen on ihan aito Mac Book Pro, uusi aarteeni. Täytyy myöntää, että hinta oli aika suolainen, mutta ei murehdita sitä enää. Tämähän on sentään minun uusi elämän kumppanini tai ainakin jotain sinne päin. Ainakin tulen tämän kanssa oleskelmaan ja työskentelemään paaaaljon.

Ja sitten sain myös työharjoittelupaikan. Jei! Ainakin on yksi murhe vähemmän kannettavana. Tosin nyt tuo töihin meno itsessään jännittää. Ehkäpä minä pärjään.

Olisikohan tässä ollut jo tarpeeksi aktiivista aivotyötä tälle päivälle? Ehkä vajoan taas syvemmälle sohvaan ja unohdan aivojeni olemassaolon. Joo se kuulostaa hyvältä! Aurinkoista kevättä!

Ankean harmauden piristäjä

Pitkän tauon jälkeen saan minäkin vihdoin kirjoitettua taas tänne! Pitää päästä hieman purkamaan talviangstia, mörrr.

Näkymät suoraan kämpän ikkunoista, ensimmäisessä on sentään vilaus Lappeenrannan satamasta!

Minä inhoan tätä hetkeä vuodesta; talvi on jatkunut jo tarpeeksi kauan että tympeän harmaat aamut saavat minut jo ahdistumaan. Kevät tuntuu olevan ihan nurkan takana mutta silti niin kaukana. Toki kirkkaat ka kirpeät pakkaspäivät ovat parhaita, mutta haluan jo eroon lumesta ja loskasta.

Ette uskokaan miten ihana oli mennä vaatekauppaan ja nähdä kevään mallistojen saapuneen. Niin paljon VÄREJÄ<3 Ja sain viimeinkin ostettua itselleni jo kauan kaipaamani vihreän hameen!

Kevät on ehdottomasti suosikki aikaani. Valoa riittää ja on vielä hieman viileää niin että voin hyvillä mielin kulkeä suosikki sukkahousuissani ja hameissani ilman että hikoilen kuin pieni porsas. : D

Mutta sitten päivän ihanaan piristykseen jonka posti toi mukanaan...

Olin haljeta riemusta, siis oikeasti hypin ympäri kämppääni niin että varmasti kämppikseni häiriintyi tömistelystäni huoneessaan.

Ennen joulua olin pyytänyt tilaustyönä kuvaa eräältä suosikkipiirtäjältäni, tässä linkki hänen DeviantArt-tililleen http://borychan.deviantart.com/

Vaikka kyseessä olikin pelkkä "luonnostyö" niin ei se yhtään vähentänyt sitä onnea jonka koin kun avasin kirjeen. Tämä henkilö on kuitenkin vaikuttanut suuresti siihen miten paljon aloin maalata vesiväreillä aikoinaan. :) Mukana tulleet pienet printit olivat mukava yllätys myös! Katsotaan saanko niitä mahtumaan seinälleni muiden kuvien joukkoon.

Itse tilaustyölle käyn ostamassa kehykset varmaan jostakin kunhan viitsin lähteä tarpomaan tuonne lumen sekaan! 






 

Lasit veks!

Totuushan on tämä että olen ollut 7.luokalta lähtien silmälasien käyttäjä ja ilman niitä en pärjää kovin hyvin kun näen juuri ja juuri ilman laseja käsivarren mitan päähän. Aluksi inhosin lasien pitämistä kuten monet, mutta lukion loppupuolella tajusin miten lasit ovat aivan mahtava asuste.

Vaikka pidän laseistani olen jo vuosien ajan miettinyt piilolinssien hankintaa. Välillä on helpompaa kun ei tarvitse huolehtia menevätkö lasit räsäksi jne. :) Mieluummin hävitän piilarin kuin lasini, joten pari viikkoa sitten ryhdyin tuumasta toimeen!

Specsaversiin tassuttelin ja alettiin suunnitella kuinka jatkossa toimitaan. Enpä olisi uskonut että joudun käymään näin monta kertaa optikolla hankkiessani piilareita, mutta palvelu on kyllä ollut aivan loistavaa! Mieltä nostatti erityisesti sateisena päivänä mukavin optikkotäti ikinä joka ihmetteli ripsiäni niin ihaniksi. :D Tämä tyttö meni siitä aivan hämilleen.

Nyt olen siis parina päivänä tunkenut tämmöisä silmiini ja ihmetellyt kun maailma on äkkiä niin kirkas. Itselläni linssien käyttö on ollut kivutonta. Muistan kun lukiossa luokkakaverini kuvaili piilareiden käyttöä siten kuin olisi roskia silmissä! Itse en oikeastaan tunne lainkaan mitään, mutta välillä semmoinen pieni tunne silmässä muistuttaa linssin olemassaolosta. Ei siis mitään sen järisyttävämpää.

Piilareiden laitto on vielä helppo juttu, mutta pois ottamisessa meni hieman aikaa, vasemman silmän kanssa ähelsin varmaan 10 minuuttia kiroillen ennen kuin sain linssin pois.

Piilolinssit ovat mukavaa vaihtelua arkeen, mutta silti taidan enemmän käyttää yhä lasejani. :)

Muutosta elämään

Tiedättehän, että aina väitetään naisen muuttavan hiustyyliään ja mahdollisesti niiden väriä ollessaan tyytymätön elämäänsä? Tai ainakin halutessaan siihen muutosta. Itse olen aina epäillyt kyseistä väitettä, mutta nyt kun itsekin toimin sen mukaan niin täytyy myöntää, että on siinä jotain perää.

Tuossa viikonloppuna tuli sellainen tunne, että en ole täysin tyytyväinen elämääni ja jotain tartteis tehdä. Ja ensimmäisenä tuli mieleen, että nyt näille hiuksille pitää tehdä jotain. No, tänään sitten marssin kampaajalle vinkumaan aikaa ja olin niinkin onnekas, että pääsin suoraan kynittäväksi. Kerrankin uskalsin antaa tehdä muutakin kuin vähän nyppiä latvoista. Nyt minulla sitten onkin hieman lyhyemmät hiukset ja sivuotsatukka! :) Itse olen näihin tyytyväinen. Mukavaa kun on edes jotain uutta... Ja lisäksi, koska hiuksiani leikannut oli vasta harjoittelija, maksoi tämä lysti vain 15€! Lompakko kiitti. :)

Ja sitten itsensäpiristämispäivä jatkui pienellä shoppailulla, vaikka mukaan tarttuikin vain hieman uusia hiustuotteita. Ostin hieman muotovaahtoa ja suoristus...nestettä. En tiedä mikä se oikea sana on. : D Nyt kelpaa taas leikkiä näillä uusilla hiuksilla!

Niin ja sitten kävin ruokakaupassa ja tein ihan tajuttoman hyvää ruokaa! Sanoisin sen olleen kanaa thaimaalaisittain ja jasminriisiä! Nami! Tuo maistui melkein samalle kun ne ihanat Thaicubet. Mukava päivä oli kerta kaikkiaan ja sen kruunasi vielä kaverin visiitti illalla. :) Nyt kelpaa mennä nukkumaan.

Jää vielä nähtäväksi saanko sysättyä elämääni vielä johonkin haluamaani suuntaan.

Valoa syysiltaan

Koulut on alkanut ja arki palannut. Olen ehtinyt saamaan flunssankin jo pariin kertaan. Itse asiassa olen tälläkin hetkellä hieman flunssainen. No, pitää yrittää levätä, juoda lämmintä ja näin. Olen tässä yrittänyt syödä vitamiinejakin josko se auttaisi.

No, se syyskuu tuli, vaikka miten yritti pitää sen poissa. Itse olen niin kesäihminen, että tämä syksyn saapuminen suorastaan masentaa. Nyt on koko pitkän pitkä talvi edessä. Äsh.

No jos tähän kurjuuteen jotain positiivista löytäisi, niin ne olisivat ehdottomasti kynttilät! Itse rakastan niitä ja niiden luomaa pehmeää lämmintä valoa. Kesällä niitä ei tule poltettua, mutta nyt kun illat alkavat olla jo pimeitä, on niitä kivaa polttaa ja tunnelmoida.

Nyt kun Pick me!-projekti on päättynyt niin voin paremmin keskittyä Magpieenkin : ) Elikkä tämä kesätauko alkaa minun osaltani olla ohi! Jei!

Henkilökohtainen henkivartijani

Koulua on ollut vasta muutama päivä ja olen jo ihan väsy. Minua ei ole suunniteltu heräämään näin aikaisin aamulla... Yhtä kidutusta aina kun herätyskello alkaa kilkattamaan seitsemältä. Juujuu tähän joku voisi sanoa, että vasta seitsemältä, mutta minusta ei ole kivaa herätä ennen yhdeksää (tai mieluummin kymmentä).

Nyt on ihan pakko esitellä tämä pikkuinen. Se on minun uusi henkilökohtainen henkivartijani, se pelastava prinssi ja suojeleva ritari. Ai että mikäkö? Tämä pikkuinen (jolle pitäisi keksiä nimi) on kaltaisilleni heikkohermoisille ja vainoharhaisille ihmisille suunnattu ryöstö/hyökkäyshälytin. Ja miten se toimii? Jos joku sattuu käymään kimppuun nii vetäistään tuosta ketjusta ja laite aloittaa sellaisen huudon, että roiston tärykalvot huutavat armoa. Kätevää eikö? : D Vielä hauskempi olisi ollut se tarjolla ollut suihke, joka "lamauttaa ja merkitsee hyökkääjän". Ilmeisesti se ärsytti silmiä ja värjäsi kohteensa punaiseksi. Huvittava oli myös nukutuskaasuvaroitin. Kuka sellaista oikeasti tarvitsee?

Pakko oli jakaa teidän kanssa tämä kuva. Sadepäivänhattuni kukkii viimein ja se sai aikaan vain yhden kukan, mutta kaunis se on. : )

Sitten vielä yksi tämän harakan löydöistä. Ostin nämä jo jokin aika sitten, mutta hävitin ne jo hetkeksi. Nyt kun ne hyppäsivät esiin laukun pohjalta, ajattelin esitellä ne teillekin. Minusta ne ovat niin nätit. :)

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt tälläistä kysymystä: Mitä te lukijat ajattelette siitä, että blogissamme vilisee monenlaisia eri juttuja emmekä keskity pelkästään esim. muotiin, kynsiin tai ruokaan?
Itse sanoisin, että blogimme käsittelee elämäämme yleensä ja siihen kuuluu monia erilaisia asioita.

Kappale kauneinta Suomea

Mietin ja tuskailen edelleen, että joko se kesä muka on ohi. Taivas suoltaa vettä niskaan ja ilma on viileää, eikä muutoksia tähän ankeuteen ole tiedossa. No, ehkä on aika ostaa kumpparit...

Koulukin alkaisi taas ensi viikolla ja sekin tuntuu ikävältä (eikä vähiten siksi, että tiedän tulevan jakson olevan tappavan tylsä). No, tietty sitä näkee taas kavereita, mikä on aina mukava asia. Olenkin kaivannut juttuseuraa ja yhteisiä illanistujaisia. :)

Olin tässä taas pari päivää mökillä katselemassa vettä ja kuuntelemassa luonnon ääniä. Mökillä on nyt oikein mukavaa kun sinne on saatu valaisimet kattoon ja sauna ja suihku. Kun yövyin siellä ekoja kertoja ei vessassa ollut edes ovea! Ainakin tuollaiset kokemukset opettavat arvostamaan jotain niinkin arkista asiaa kuin vessan ovi. :)

Iltahämärässä oli mukavaa astella laiturille katselemaan tyyntä vettä ja kaunista loppukesän suviyötä.

(pahoittelen, olin liian laiska suoristamaan horisonttia)

Olen tässä huomannut, että suurinosa postauksistani on alkanut mennä Elämä-osioon. En vain ole koko kesänä juurikaan jaksanut lakata kynsiä tai muutenkaan leikkiä kosmetiikan kanssa. Aurinko on ollut meikkini. :) Saa nähdä miten kosmetiikkainnostus taas heräilee syksyn mittaan vai heräileekö sittenkään.

Arki ja se hohde

Arki. Mikä kirosana. Vai onko? Päässäni säntäilee tällä hetkellä monia erilaisia ajatuksia ja jotenkin minulla on yhtä aikaa seesteinen ja kiihtynyt olo. Mikä tälläisen hullunmyllyn sai aikaan? No, tänään vietin melko perinteistä sinkkunaisen "yksinäistä" päivää. En pidä yksin shoppailusta, mutta kävin silti yksin Maxissa ja Jyskissä (sain muuten viimein hankittua parvekkeelle pöydän! Jei! Ja se oli vielä kaupan viimeinen laatuaan! Minulla onkin ollut sen suhteen tuuria. Viimeksi sain junan viimeisen paikan.). Yksi outo piirre tässä päivässä oli myös se, että minulla on ollut tällä viikolla auto lainassa. Se ei kuulu perinteiseen elämääni ja se tuo jonkin pienen uuden hohdon siihen.

Jotta tämä sekava vuodatus ei olisi niin täysin teidän ymmärryksenne ulkopuolella sanottakoon, että minä olen ihminen joka ei kestä tavallista, tylsää, ankeaa ja aina samaa toistavaa arkea. Minä kaipaan elämääni tiettyä hohtoa. En tarkoita tällä mitään sellaista kuin kuvittelette. Minulle riittävät pienetkin asiat (hassua kyllä, sillä olen hyvin mukavuudenhaluinen ja hieman materialistinen ihminen). Tästä kerrottakoon esimerkkinä, että tänäänkin yksi niistä pienistä elämää piristävistä asioista oli se, että ostin uutta pyykinpesuainetta. Kyllä. Kuulitte aivan oikein. Niin arkista, niin ... niin... ei mitään. Mutta se toi silti pienen palan glitteriä tähänkin päivään. Itse asiassa iski oikein into pestä pyykkiä, että saisi heti kokeilla sitä! Ihanaa kun pyykki tuoksuu kerrankin hyvälle. Näin sivuhuomautuksena haluaisin vielä sanoa, että pyykkäys itsessään ja se, että hoidan itse kaikki arkiset askareet ja elän omillani, saavat minut tuntemaan jotain, joka auttaa kestämään arjenkin.

Olen täysin eksynyt aiheesta.

Mitä alussa aloin kertomaan oli, että yksinäinen päiväni sai piristysruiskeen kun parvekkeeni metalliseinämään iskeytyi kivi. Sitten siihen kolahti toinen. Tässä vaiheessa nousin seisomaan ja kävelin hame hulmuten katsomaan mitä tapahtui. Ei, alhaalla ei seisonut unelmien prinssi vaan veljeni ja hänen vaimonsa. Minusta tuollaiset yllätykset ovat hauskoja ja nautin niistä. He pyysivät minua vielä luokseen käymään ja katsomaan Sinkkuelämää kakkosta. Näin aasinsiltaa pitkin pääsenkin sinne, mihin olen koko ajan pyrkinyt.
Tuo leffa sai ajatukseni heräämään siinä samalla kun katsoin tuota kevyttä ja humoristista elokuvaa. Elokuvassa Carrie on kyllästynyt juuri tuohon pelottavaan ja puuduttavaan arkeen ja hieman liiankin tasaiseen parisuhteeseen. Vaikka en ole Carrien kaltainen, huomasin meidän ajatuksissamme jotain samaa. Minun arjen hohtoni ei tosin ole ravintolassa syömistä, elokuvien ensi-iltoja ja jalokiviä.

Huomaan pomppivani aiheesta toiseen, mutta haluan vielä kertoa muutaman seikan, jotka tuovat minun arkeeni hohdetta (sen pyykinpesuaineen lisäksi).
Tuoksuva yöilta, sateen soitto järven pinnalla, käpertyminen sohvalle suklaan ja kirjan kanssa, öisen kaupungin valot, toisten ihmisten ilahduttaminen, kahvittelu hyvän ystävän kanssa (harmittavan harvinaista, mutta jotenkin niin... aikuismaista), ihana uusi esine, kauneus, jonka löytää ympäröivästä maailmasta, se, että saa jonkin kasvin kukkimaan jne.

En tiedä ymmärtääkö kukaan mitään tästä sekavasta öisestä kirjoituksesta, mutta juuri nyt inspiraatio ja se hohde virtaa suonissani. Minulla on olo kuin mitä tahansa voisi tapahtua. No, älkää huoliko tämä menee ohi aamuun mennessä. :)

Ja vielä lopuksi jotain palkkioksi tämän tekstin lukemisesta (tai jotain niillekin, jotka eivät sitä jaksa lukea).

Loppusanoina haluan kertoa teille äsken tekemästäni kotimatkasta. Ajoin pyörällä takaisin kämpille halki pimeän kaupungin. Katuvalot hehkuivat oransseina. Ilma oli viileää ja raikasta ja se tunkeutui ohuen villatakkini läpi. Leikkipuistossa istui joukko "kovis"teinejä. Rakennukset ja puut muodostivat pilkkopimeitä varjoja. Jostain toiselta kadulta kuului auton ääniä ja tuuli suhisi puissa. Hetken tuntui kuin tylsässä maailmassamme olisi sittenkin pieni määrä taikaa (kaikesta huolimatta) ja taas olisin voinut sanoa: "Rakastan elämää".

Harakka ja neliapila

Kuinka ihanaa on ollakaan taas mökillä? No, olisihan se mutta ulkona sataa ja tämä 2G-verkko on tuskallisen hidas! Lisäksi jouduin heräämään paljon aikaisemmin kuin minusta olisi ollut kivaa. Nurinuri.

Kun olin vielä Kuopiossa kuvasin parvekkeeltani kun kaksi harakkaa kylpi jälleen pihamme monttuihin muodostuneissa lammikoissa. Ne käyvät siinä päivittäin aina kun vettä riittää juomassa ja kylpemässä. Hassuja lintuja. Minusta ne ovat kauniita, mutta niiden ääntä ei ole mitenkään erityisen mukavaa kuunnella. Kun olin pieni pihapuussamme oli harakan pesä ja yksi poikasista putosi alas. Se ei osannut vielä lentää, eikä se pelännyt minua. Ruokin sitä, mutta sitten se yhtäkkiä vain katosi. Toivon todella, että se pääsi siivilleen, eikä naapurin kissa napannut sitä.

Löysin eilen mökkimme pihalta hieman kärsineen neliapilan. Jokin oli hieman nakerrellut sitä, mutta toivon, että se toisi silti minulle rahtusen onnea. :)

Helyjä ja räsyjä

Minne se kesä humahti? Heinäkuukin loppuu aivan pian, enkä minä ole ehtinyt tekemään melkeinpä yhtään mitään! Typerää. Tajusin juuri tuossa viikonloppuna, että reissuni Hämeenlinnaan on kotona ja mökillä käynnin lisäksi ainut kesälomareissuni. Olisi pitänyt käydä useammassa paikassa, syödä enemmän jäätelöä, uida ja tehdä jos vaikka mitä.

Joojoo vielä on kesää jäljellä ja näin, mutta ei tarpeeksi! Pelkkä talven kylmyyden ja pimeyden ajatteleminenkin masentaa. Olen tainnut syntyä aivan väärään maahan.

Mutta kuten sanottua, olin viime viikonloppuna käymässä siskoni luona Hämeenlinnassa. Kävimme lauantaina Ideaparkissa, Ikeassa, Iittalassa ja Aulangossa ja sitten sunnuntaina Särkänniemessä.

Vaikka olenkin jo oppinut shoppailemaan (olisittepa nähneet minut yläasteella, ei meikkiä, hiukset sekaisin ja shoppailu oli tuskaa), tarttui mukaani tuolta shoppailureissulta yllättävän vähän tavaraa. Ikeasta nyt tarttui mukaan yhtä jos toista pientä, mutta Ideaparkista löysin kivoja juttuja vain Accessoriesista! Mutta ne olivatkin ihania.

Yleensä en pidä kullanvärisistä koruista, mutta tuo kala oli vain aivan ihana! Ja löysin myös kauniin riikinkukkoriipuksen.

Aulangon puistometsä oli todella kaunis paikka, jossa suosittelen vierailemaan tilaisuuden tullen. Tässä pari kuvaa sieltä.

Janne pullistelee ja pöyhkeilee. Raukan siivet on leikattu >: Julmaa.

Poikaset on suloisia.

Aulangon näkötornista on melkein yhtä upeat näkymän kuin Puijon tornista.

Ja sitten pitää vielä lopuksi hehkuttaa tätä kirpparilöytöäni. Löysin kassillisen matonkuteita vain 0.80€:lla! Kerät ovat kyllä pieniä, mutta kyllä niistä jotain kivaa saa virkattua. :)

Kuka tykkää Punnitse & Säästästä?

Moikka!

Minäkin tosiaan olen elossa, vaikka välillä teenkin näitä katoamistemppuja. Pick me kun vie sen verran tuota aikaa ja voimia. Tänne en ole lisännyt uusia kynsikuvia, mutta tämän viikon Pick me:ssä on minulta juttua niistäkin! : ) Käykää siis tsekkaamassa: http://www.pickmeblog.net/

Tykkääkö kukaan muu Punnitse & säästästä? Itse olen oikea fani! Ne ihanat suklaalla päällystetyt lakut ja omenapalat. NAM! Ai nii! Pick me:ssä on myös kilpailu, jossa voi voittaa kyseisen puljun tuotepaketin! :) Voi kun itse voisi voittaa sen.. Eheh.

Mitäpä tässä muuta.. Kohta pitäisi lähteä mökille vähän maalaamaan ja ihmettelemään. Se on niin uusi ettei se ole edes kokonaan valmis, enkä ole vielä ollut siellä yhtäkään yötä. Jännää on tämä :)

Juu mutta nyt pitää mennä pakkamaan ja laittaa konekin pakettiin.

Kiukuttelupäivä

Olen koko kevään tuskaillut miltei päivittäin sitä etten ole ehtinyt kirjoittaa kuin yhden merkinnän blogiimme. Voin vain todeta että työmääräni on tällä hetkellä karannut käsistä ja stressi hipoo taivaita! Sateiset päivät eivät ole auttaneet yhtään mielialaa kun vain päädyn vilkaisemaan nurkkaan jossa odottavat koulutehtävät; tällä hetkellä pitäisi saada neulottua valmiiksi iso matto, tehdä pohjapiirrustuksia toiselle kurssille ja väkertää vielä jossain vaiheessa sisustustaulu.

En ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä omia juttujani ja se jo yksistään kiristää pinnaani. Aaargh! Jos joku osaa nyt tarjota hyviä neuvoja kuinka saan aikaa molemmille otan ne ilomielin vastaan.

Ehkäpä alan suosiolla kirjoittaa töistäni tänne kun mitään muuta ei näemmä mielessä enää pyöri. :'D Eli valmistautukaa pöllö-aiheiseen sisustustauluun ja räikeään mattoon!

 Loppuun kuitenkin laitan itseäni ja muita piristämään kuvia upeasta daaliasta jonka ostin loman alussa. :) Toivottavasti edes osa saa viettää loman ilman mitään paineita ja sterssiä! Aurinkoisia päiviä odotellessa fiilistelen vielä muistelemalla tämän kesän reissua joka tuli tehtyä Kuopioon ja Helsinkiin rakkaiden ystävien luokse. Kunpa olisin älynnyt ottaa kameran mukaan niin olisi saanut pari loistavaa kuvaa näpsäistyä! :D

Oma pieni puutarha

Viimein minulla on jotain kuvallista lisättävää tänne blogiinkin. Taisin mainita viimeksi, että suunnittelin pienen parvekepuutarhan perustamista. Tämä onkin melko mielenkiintoinen projekti sillä, vaikka pidän kasveista ja niiden läheisyydestä, en varsinaisesti ole mikään viherpeukalo ja en tiedä kasveista kovinkaan paljoa. Kokeilemalla toki oppii, joten niin päätin tehdä. Aloitin tämän projektin oikeastaan jo muutama päivä sitten, mutta en ole ehtinyt vain tänne kirjoittelemaan. Yhtenä tavoitteena oli päästä mahdollisimman halvalla, sillä opiskelijalla ei ole varaa laittaa monia satasia tällaiseen. Vaikka se olisikin ihanaa!

Tässä näkyy osa minun pikkuisistani. Talvion ja rikon tarkemmista lajeista en ole aivan varma. Jos joku tietää paremmin niin sanokaa ihmeessä. :)

Tässä on minun vauvanurkkani. Osa noista kukista on varmaan laitettu ihan liian myöhään itämään, mutta tämä on tätä ensikertalaisen kokeilua. Ja etualalla kaksi hyvin mahtavaa tekemääni veistosta. : D

Tässä vielä lähikuva pikkuisesta mehikasvistani. Nyt vasta kuvasta huomasin, että se on jäänyt hieman turhan koholleen. Upsis. Tuon emaalisen lehmäkipon löysin kirpparilta (kuten suurinosa noista ruukuistakin). Se oli vain niin söpö, että minun oli pakko saada se. :)

Minulla on niin suuret visiot tuon puutarhani suhteen, mutta alhainen budjetti tulee vain vastaan. Jos teitä kiinnostaa lukea enemmän tästä projektista niin kannattaa pysyä kuulolla. Se super salainen projekti julkaistaan pian......... Stay tuned!

Tilannekatsaus

Olen pahoillani, että en ole ehtinyt bloggamaan, mutta kiire on ollut kova, eikä minulla ole ollut mitään päivitettävää. Tosin nyt kun tarkemmin ajattelen, ei minulla ole nytkään mitään fiksua sanottavaa. Ajattelin kuitenkin antaa pienen tilanneraportin ja kertoilla hieman mitä kuuluu ja miten menee.

Kesäprojekti edistyy huimaa vauhtia ja pian se voidaan julkistaakin. Kun aika koittaa, kerron asiasta teillekin tarkemmin. : )

Koulu loppui taas vähäksi aikaa, mutta kiirettä ja tekemistä on silti riittänyt. Yksi suurimmista muutoksista on muutto. Muutan tässä piakoin uuteen asuntoon (joku voisi sanoa taas) ja siinä kämpässä on iso parveke! Eli voitte arvata laittaako tämä tyttö heti parvekepuutarhan pystyyn! : ) Haluaisin ainakin yrttejä, kukkia ja vaikkapa amppelimansikoita. Minulla on paljon visioita, mutta katsotaan toteutuuko niistä kovinkaan moni. : D

Mitäpä tässä vielä... No, ei minulla oikeastaa ole nyt muuta sanottavaa. Vähän fiksumpia postauksia tulee kyllä taas pian.

Pieni elämä ja kesän värejä

Oletteko huomanneet, että kesä on saapunut? Minäpä olen! :) Ihanaa käyttää hameita, toppeja ja muita ihania kesävaatteita.

Aurinko auttoi Achikoakin viimein kasvamaan! Katsokaa miten pieni ja suloinen ja karvainen se on. :) Se näyttää tuossa kuvassa niin isolta, mutta oikeasti pikkuisella on pituutta vain pari senttiä.

Laitoin pitkästä aikaa kynsiäkin ja päätin kokeilla H&M:ltä ostamaani oranssia lakkaa, joka maksoi vain 0.95€! Ja koska ne olisivat jääneet muuten vähän tylsiksi niin tein niihin vähän koristeita kultaisella linerilla.

Kavereillekin pitää välillä tehdä kynsiä ja kaverini pyysi minua tekemään hänelle Marianne-kynnet. Ja minähän tein. :)

Päätin kerrankin syödä jotain terveellistäkin ja Pirkan ruokalehden innoittamana tein itselleni tälläisen herkkuannoksen! Siinä on banaani, kiivi, mysliä ja jogurttia. Naminam.

Ja vielä lopuksi minun on pakko näyttää teille uudet kenkäni! Ne ovat niin söpöt. Löysin ne Dinskon alehyllystyä ja nämä maksoivatkin vain 12€! Kivaa saada uudet kesäkengät.

On se kumma, että aina kun vuodenaika vaihtuu niin ostoslistaan kerääntyy iso pino kaikkea ostettavaa. Halusin vielä mekkoja, hameita, kaprit, kenkiä....


Onko muilla sama ihanan rasittava ongelma?

Syytä juhlaan

Vanhenin tänään taas yhdellä vuodella, mutta ei tunnu missään! Oikeastaan olo on lähes sama kuin esim. 18-vuotiaanakin. Tulenkohan tästä enää sen kummemmin muuttumaan muuten kuin fyysisesti? Ehkäpä en kasva koskaan kokonaan aikuiseksi.

Tämän "suuren" juhlan kunniaksi päätin kuitenkin tehdä itselleni uudet kynnet. En ollut vielä testaillut uutta punaista lakkaani, joten päätin sivellä sitä kynsilleni. Ja voi miten ihana väri ja vain yhdellä kerroksella! Mutta koska pakkohan niihin oli jotain ideaakin saada, töpöttelin niihin pieniä valkoisia pilkkuja. Niinpä niistä tuli mansikka-kärpässieni-polkakynnet. :) Lakat, joita en taas muistanut kuvata: Lumene Quick & Chic sävyä Palava sydän sekä ihan tavallinen valkoinen lakka + aluslakka ja Insta-Dri.

Koska synttäreillä pitää olla jotain tarjottavaa päätin tehdä tuplasuklaa-banaanimuffineita ja jopa koristelin ne! Niistä tuli oikein sieviä ja herkullisia. Nami. Ja koska tein näitä hieman liikaa, olisi niistä riittänyt pienelle armeijalle. Hupsis.

Ja lisäksi pienenä ekstrana päätin näyttää teille korun, jonka tein tässä pari päivää sitten itselleni. Ainakin itse pidän siitä kovasti. :)

Lennokasta kevättä kaikille! :)