Hiekkaa ja höyheniä

Tässä tulee matkapäiväkirjani toinen merkintä.

Ensimmäinen kokonainen päivämme auringossa alkoi jo ennen auringonnousua, sillä olimme edellisenä iltana niin väsyneitä, että päätimme mennä nukkumaan jo kahdeksan aikaan. Itse asiassa koko loman ajan tuli elettyä sellaisessa rytmissä, jota kotioloissa ei voisi edes harkita.

Pienen aamupalan jälkeen päätimme lähteä hieman kävelemään ja katsomaan rannalle, kuinka aurinko nousee meren ylle. Kuten eräs paikallinen sanoi Gambiassa "Morning walk is the best." Ja se on totta. Oli ihanaa kävellä viileässä ilmassa ja katsoa, kuinka valon määrä alkoi lisääntyä ja kaikki ympärillä heräillä.

Kuljimme pitkin kuivan joen sivustaa ja ennen kuin pääsimme meren rannalle asti, löysimme vettä. Lähelle hiekkarantaa oli muodostunut pieni lammikko täynnä makeaa sadevettä. Vedessä uiskenteli ja kahlaili jos jonkinlaista siivekästä. Oli haikaroita, nokikanoja, kahlaajia ja jos vaikka mitä.

Kapustahaikaroita

Siellähän on flamingo! Miksi se ei ole pinkki?

Puunlatvan kuningas.

Kun lopulta maltoin lopettaa kameralla leikkimisen jatkoimme matkaa ja astelimme rannalle. Hiekka oli vielä kylmää ja se suorastaan jäädytti jalat. Merivesi ei oikeastaan tuonut apua kylmään, sillä sekin oli varmaa alle 20 astetta lämmintä. Mutta miten kaunis meri olikaan! Itse pidän Järvi-Suomesta ja olen kasvanut lukuisin järvien ja lampien keskellä, mutta kyllä etelän meressä on sitä jotain. Vedin suolaista tuoksua sisääni ja rentouduin. Ihailin, kuinka kävellessäni märkään hiekkaan piirtyi jono jalanjälkiä ja kurkistelin laskuveden jättämiin lätäköihin, josko niissä näkyisi jotain merenelämää. Sen suhteen sain pettyä.

Sitten lähdimme takaisin hotellille, sillä puolet seurueesta oli jäänyt pois tältä kävelyltä. Hassua, että vaikka matkaa oli kaksi ja puoli kilometriä suuntaansa, tuntui se noissa oloissa lyhyeltä matkalta. Paluumatkallakin osoittelin kamerallani sinne tänne ja ikuisin mm. tämän kyyhkysiä pursuilleen palmun.

Jalat alkoivat jo tässä vaiheessa olla rakoilla ja hyvin kärsineet. Ehkäpä kenkäni olivat vain turhan surkeat. Tosin melkein joka kerta kun on jossain reissussa saa jalkoihin rakon jos toisenkin. Jännä ilmiö. Mutta ulkomailla käveleminen on jotenkin niin mukava liikuntamuoto kun ehtii katsella ympärilleen. Tosin Kanarialla taksikin oli niin halpa, että sillähän olisi voinu  ajella melkein huvikseen! Kolmen kilometrin matka Inglesin keskustasta hotellille maksoi vain 4€! Tälläiset hinnat Suomeenkin, kiitos!

No, kun pääsimme hotellille päätimmekin palata rannalle ottamaan aurinkoa ja ihastelemaan Inglesin kuuluisia dyynejä. Ei tämä ei ole mikään kaunis ilmaus naisten muodoista, vaan Inglesistä tosiaan löytyy kauniita hiekkadyynejä. Tai ainakin niitä oli kiva ihastella siihen asti kunnes alkoi tuulemaan ja hiekkaa alkoi olla silmissä ja korvissa.

Hiekkaan melkein silmänkantamattomiin.

Jalat sannassa aaltoa odotellessa.

Katse kohti horisonttia.

Tiedättekö mikä heressä on vielä lähes parasta? Se kun seisoo rannalla ja aallot huljuttelevat jalkoja ja syövät pikku hiljaa hiekkaa pois jalkojen alta. Se tuntuu niin hauskalta! Ja meressä kahlaaminen on muutenkin ihanaa varsinkin jos on kävellyt paljon.

Ah, taidan rakastaa merta. Tosin hassua kyllä Suomen rannikot eivät minua liiemmin kiinnosta. Kaipa se on se etelän meri, joka iskee ja lujaa.

Kun kävelimme vaihteeksi kohti hotellia, ihmettelimme kun kaksi turistia kurkki kävelykadulta alas tien viereen ja uteliaana minä menin heti katsomaan. Kivetyksen ja putken välistä minua tuijottivat pienet mustat silmät, jotka kuuluivat n. 25 senttiä pitkälle liskolle. En osaa sanoa, mitä lajia tuo kummajainen oli, mutta luontoihmisenä se kiinnosti minua. Ja kamera sai taas tehdä töitä.

Kukas se siellä?

Loppupäivä kuluikin kivasti aurinkoa ottaessa, Kathryn Stockettin Piiat-kirjaa lukiessa (Se oli muuten hyvä kirja ja voin suositella sitä. Siitä on olemassa myös elokuvaversio.) ja syödessä. Itse kaipaan aina jotain tekemistä, eikä pelkkä auringossa makoilu oikein riitä minulle, mutta toisaalta... Saipahan rusketusta pintaan ja lomallahan kuuluukin levätä.