Joulut meni ja vuosi vaihtui yllättän ripeästi. Saavuimme Suomeen tuossa 31.12., joten uusi vuosi jäi jokseenkin juhlimatta, mutta eipä tuo haitannut. Lentokoneesta ja sen jälkeen autosta sai hieman tirkisteltyä raketteja, joten se saa luvan riittää.
Itse reissu oli kaikin puolin oikein mukava ja sai taas miettimään, että miksi hemmetissä sitä asuu täällä kylmässä pohjolassa?? Aloin jo haaveilla muutosta tuonne jonnekin lämpimään palmujen katveeseen. Rupesin vain miettimään, että miksikäs ei. Vapaahan minä vuoden jälkeen olen lähtemään minne haluankaan. Mutta katsotaan nyt onko minulla ikinä pokkaa tai sisua siihen.
Reissussa en juurikaan päässyt koneelle, joten en saanut pidettyä minkäänlaista matkapäiväkirjaa, joten ajattelin jospa kirjoittaisin tänne näin jälkikäteen. Kirjoitan päivä kerrallaa, jotta teille ei tulisi informaatioähkyä ja sanotaanko vaikka niin, että se on myös minulle helpompaa. : D
Ja muuten ennen kuin aloitankaan niin ihmettelen, kuinka harva on osallistunut tuohon jouluarvontaan. Eikö ilmainen tavara kiinnostakaan ihmisiä? : 0 Vai ovatko kaikki niin tylsiä, että se yllätys pitäisi tietää etukäteen? Ken tietää.
Mutta nyt asiaan!
Ensimmäinen päivä
Päivä alkoi kivasta klo 4:30 herätyskellon iloiseen lauluun. Silmät sikurassa piti vetää äkkiä vaatetta niskaan ja saada edes vähän jotain syötyä. Vielä kerran tarkitseltiin, onko passit ja matkaliput varmasti mukana, laukut kiinni ja johdot pois seinästä ja sitten lähdettiin kohti lentokenttää (olimme yötä Hämeenlinnassa, joten matka ei onneksi kestänyt kuin tunnin).
Kentällä sitten tehtiin lähtöselvitykset ja turvatarkastukset, jonka jälkeen kävimme vielä kahvilla. Lentokentällä on sitten hurjan kallista! No, kaikesta pitää rahastaa.
Lentolähti puoli tuntia myöhässä, sillä kone pitikin vielä käsitellä lukkosulan kaltaisella aineella, ettei sen osat jäätyisi yläilmojen pakkaslukemissa. Maantasallahan tuolloin oli plusasteita ja vettä satoi reippaasti. Onneksi kone sentään pääsi lähtemään kurjasta säästä huolimatta.
Olin tietenkin valloittanut ikkunapaikan ja katselin, kuinka kaupungin valot katosivat alemmas ja lopulta pilvimassojen alle. Oli vielä niin pimeää, ettei pilvien yläpuolellakaan ollut järin valoisaa, mutta jonkin ajan kuluttua aurinko alkoi nousta horisontista. Mieliala alkoi hiljakseen kohota.
Lento kesti n. 6 ja puoli tuntia ja lentokoneen jouluaterian ja hyvin hämmentävän elokuvan Herra Popper ja pingviinit jälkeen laskeuduimme paratiisiin. Tai siltä se ainakin tuntui. Lämmintä oli n. 22 astetta ja aurinko paistoi. Innoissani aloin heti kuvailemaan palmuja, jotka ovat vain niin ihania. Miksi niitä ei voi kasvaa Suomessakin?
Lentokentältä oli puolen tunnin matka hotellille ja se tuntui pitkältä, vaikka katselinkin innoissani ulkona näkyviä maisemia. Aika karultahan Gran Canaria:n eteläosissa näyttää, mutta minusta niissä kuivissa vuorissakin oli jotain hienoa.
Hotellimme koostui pienistä taloista, joissa jokaisessa oli neljä huoneistoa. Huoneessa oli makuuhuone, olohuone, pesuhuone ja pieni keittonurkkaus. Se oli hieno asia, että jokaiseen huoneeseen kuului kaksi aurinkotuolia ja pöytä tuoleineen. Tosin, meidän hienolle terassillemme ei aurinko koskaan paistanut, mutta onneksi vanhempien terrassille se paistoi melkein koko päivän.
Ilmassa oli hieman sellaista ensimmäisen päivän "mitä nyt sitten oikein tehtäisiin"-fiilistä, mutta itse ainakin kuvailin kaikkea mahdollista ympärillä. Joka paikkaan oli istutettu joulutähtiä joulunkunniaksi. Hassua, että tuolla ne kasvoivat ihan maassa kun aina on tottunut näkemään ne pöydällä metallikääreeseen kiedottuina.
Kun loppu iltapäivä oli makoiltu auringossa alkoi pikku hiljaa tulemaan nälkäkin. Yksi matkalaisistamme oli hieman kipeä, joten päätimme lähteä etsimään kauppaa, jotta voisimme itse tehdä jotai ruokaa hotellilla. Matka ei ollut pitkä kun oikaisimme kuivan joen pohjaa pitkin. Saarella ei kuulemma ollut satanut sitten viime Maaliskuun, joten ei ihmekään, ettei vettä oikein ollut.
Aivan lähistöllä olisi ollut melko kuollut pieni huvipuistokin, jossa emme tosin missään vaiheessa käyneet. Eikä tuntunut käyvän kukaan muukaan. Mutta ruokaa sentään löytyi lähes kuolleesta ostoskeskuksesta, joten söimme jouluaterialla kanapihvejä (jotka maistuivat todella oudolta) ja pakasteesta bongattuja maustettuja lohkoperunoita. Että sellainen jouluaatto tällä kertaa. Täytyy kyllä myöntää, että itse voisin aina viettää joulun tällä tavalla!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti