Vuosikatsaus

Hei olen hengissä! Ja nyt näin vuoden loppupuolella katsellaanpa tälläisen kivan gallupin avulla vähän, että mihin se vuosi taas katosi.

Ystävät/ihmissuhteet:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Hmm. No en nyt varmaan varsinaista ystävää. Tuttuja kyllä.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Hmm. Ehkä.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En ...

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Hmm noh.. Hankalia kysymyksiä : D Hankalaa alkaa mitään erottelemaan. Ei tänä vuonna ole oikein mitään supermerkittävää tapahtunut.

5. Oletko riitaantunut kenenkää ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- Kai sitä pientä kinaa joskus on ollut?


Sinä:

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- No toivottavasti edes vähän aikuistunut lisää.

2. Oletko lihonnut tämän vuoden aikana?
- Ihme kyllä en.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En sitäkään.

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En. Enkä taida enää ehtiäkään.

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- Hmm. En itseasiassa.


Henk.koht.:

1. Mennyt kihloihin kuluneen vuoden aikana?
- En.

2. Saanut lahjaa joltakin miespuoliselta henkilöltä?
- Iskältä juu ja veljeltä kans. Ai nii sainhan mie sen yhden ruusun.

3. Ollaanko sinua pyydetty treffeille tänä vuonna?
- Parikin kertaa.

4. Oletko katsonut pornoa kuluneen vuoden aikana kertaakaan?
- Hmm en tietenkään.


Muuta:

1. Oletko ollut koko yötä ulkona?
- Eeen. Kyllä sitä on viimestään neljältä mönkiny kotiin : D

2. Oletko joutunut tappeluun?
- No en ainakaa käsirysyyn.

3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Öö. En osaa sanoa.

4. Oletko juonut "perseitä"?
- En harrasta sellasta. Pikku hiprakka on hauskempi.

5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- Hmm noh. En kai?

6. Oletko katsonut tähtiä ja laulanut laulua egyptistä ja kuubasta polttanut samalla palmal-tupakkaa ja runkannut itseäsi uneen?
- Missä aineissa nää kysymykset on keksitty?


Sekalaista:

1. Mitä teit vuonna 2012 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
- No eikös tätä kysytty jo?

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
- En muistanut viime vuonna tehdä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Eip.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?
- No jopa Virossa : D

6. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
- No jos viimein löytäisi jonkun. Niin ja saisi isomman kämpän ja työpaikan. Ei kai ole liikaa pyydetty? : D

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
- Öööh.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Harjoittelu? Ei ehkä. No en jaksa miettiä.

9. ...Ja suurin epäonnistuminen?
- No aika monessa asiassa sitä on onnistunut epäonnistumaan.

10. Kärsitkö vammoista?
-  No aina sitä tuntuu jotain pientä olevan : D

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
-  Uusi kone!

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Aika monenkin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Tuohon tietokoneeseen, ruokaan ja vaatteisiin. Niin ja se Viron matka söi aika kivasti kans.

15. Mistä innostuit eniten?
- Jaa'a. Vähän vaikka mistä.

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2012?
- Psy - Gangnam style? : D

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Hmm. Surullisempi ehkä. Isoja muutoksia.

18. Lihavampi vai laihempi?
- Samoissa mennään. (Täb gallupin tekijä ei kyl muistanu, mitä on jo kysyny)

19. Rikkaampi vai köyhempi?
- Köyhempi.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Kaikkea muuta paitsi kotona mölläystä.

21. ...Entä vähemmän?
- No sitä jumittamista ja kiukuttelua.

22. Miten aiot viettää joulun?
- Meni jo, mutta kotona perheen kanssa se meni.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Varmaa olisin mennyt eri paikkaan harjoitteluun.

24. Rakastuitko vuonna 2012?
- En.. Pieniä ihastumisia vaan.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- En harrasta sellaisia.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- HOUSE! : )

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En usko.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Ööö. Mitähän tänä vuonna on tullut luettua. No itse asiassa pidin ainakin Nälkäpelistä. Sen jatko-osat vain olivat vähän pettymys.

29. ...Entä musiikillinen löytö?
- En tainnut juuri mitään uutta keksiä? Kai.

30. Mitä halusit ja sait?
- Uuden, pienemmän kameran : ) Niin ja sen uuden koneen.

31. Mitä halusit, muttet saanut?
- Uuden tulostimen, uuden piirtopöydän, isomman kämpän, poikaystävän, lottovoiton... : D

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Öh. Leffateatterikäynneistä ehkä Disneyn Urhea.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- The päivänä en juuri mitään, mutta seuraavana lauantaina pidin pienet synttärit kakkuineen kaikkineen : )

34. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
- Katso kohta 31.

35. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2012?
- Samoilla mennään kuin aina ennenkin. Liilaaliilaa. Tosin viime kesänä mekot ja hameet yleisty aikalailla.

36. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Perhe ja kaverit : )

37. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Öh..

38. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
- Politiikka? Mitä se on ; D

39. Ketä kaipasit?
- Kaukana asuvia kavereita.

40. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
-En kyllä ole aivan varma.

Polku kadoksissa

Hei taas.

En ole taaskaan muistanut juuri kirjoitella tännekään. Toisaalta eipä Hennakaan ole ollut sen aktiivisempi. : D Voi meitä.

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten en ole tyytyväinen elämääni ja haluan siihen muutoksia. Tiedättekös, en ole juuri edistynyt ja taas huomaan, että en halua elää näin. Uusi harrastus ehkäpä? Uusia ystäviä, mutta mistä? Uusi kampaus? Ehkä se ei riitä ja lisäksi tuntuu, että olen tulossa kuitenkin kaljuksi. Uusia vaatteita? No, ovat aina mukavia ainakin hetken aikaa. Paikkakunnan vaihto? Opinnot kesken ja muutenkin pidän tästä pienestä kaupungista. Uusi asunto? Kyllä kiitos jos vain olisi sellaiseen varaa. Parisuhde? Kiitos mielelläni, mutta mistä? Elämä on nykyisin sangen monimutkaista.

Itse olen koko kesän harjoittelussa ja lomankaltaisesta pääsen nauttimaan vasta elokuussa. Toisaalta nyt kun mietin, niin mitä minä lomalla? Ei sitä olisi kuitenkaan mitään tekemistä. Vähäiset ystäväni ovat kaikonneet koko kaupungista ja uponneet omiin elämiinsä. Miksipä minä siis seison vain paikalleni jumittuneena yksin? Ehkä on aika potkaista itseään takalistoon ja nostaa pää ylös rinnasta. Se vain ei ole aivan helppoa.

Yritän tässä miettiä itselleni jotain ajanvietettä. Uusi harrastus olisi kyllä kiva, mutta mikä olisi hyvä? Missä sitä voisi tutustuakin ihmisiin? Eikä kesällä juuri mitään pyörikään. Missä tässä kaupungissa voisi tavata ihmisiä? Keskustassa kyllä voi katsella ihmisiä, mutta tylsää se on vieressä katsella muiden ohilipuvia elämiä.

Pieni pää on täynnä kysymyksiä ja mietteitä.

Palmusunnuntai ja aprillia

Taas on 1.4. ja aprillipäivä.. Jostain syystä en tästä kyseisestä päivästä pidä sitten yhtään. Jotenkin vain ilkeää ja ärsyttävää tulla huijatuksi. Toisaalta sitä ei ole kukaan tänään onneks yrittänytkään. Huh. Palmusunnuntai onkin sitten kivempi asia, vaikka en taida saada yhtäkään suklaamunaa. No onneksi on vain ihan Fazerin sinistä.

Kasvatin tänä vuonna esimmäistä kertaa omassa kämpässä ohraakin pääsiäisen kunniaksi. Se iti hurjan nopeasti. Laitoin sen kasvamaan muistaakseni maanantaina ja jo keskiviikkona tai torstaina alkoi mullasta nousta pieniä kasveja. Että on aina niin mukavaa upottaa sormet multaan ja sitten katsella kun kasvit itävät ja kasvavat.  Löysin myös varastoistani pienen pörröisen tipun pääsiäistä juhlistamaan.

Eilen tuli hieman shoppailtua pientä kivaa kämpän piristykseksi. Löysin rahin päälle nätin kukkatabletin ja samaisesta kaupasta todella kauniin silkkipionin. Kyseessä ei siis ole aito kukka, vaikka se aivan sellaiselta näyttääkin. Sainpas kestävää kauneutta tuohon maljakkoon. Aloinkin olla kyllästynyt niihin kirsikankukkiin. Hassua miten nämä pienetkin muutokset piristävät kummasti.

Löysin myös ihanat korvikset. Aivan pidän paljon sudenkorennoista ja Korento onkin yleinen netissä käyttämäni nimimerkki/taiteilijanimi.

Mikä onkaan kuvassa? aikaisemmin puhuin siitä, miten minusta on hauskaa kasvattaa kasveja. Luin netistä, että avokado on helppo kasvattaa ja siitä tulee nopeasti iso puu. Siksipä ostin ihan vartavasten avokadon ja kaivoin tämän kauniin siemenen esille. Pitää antaa sen vähän kuivua ja sitten laitan sen veteen itämään. Toivotaan, ettei siihen mene montaa kuukautta. Olen hieman malttamaton.

Muutoksen tuulia ilmassa

Onko se vain kevät ja mikä se on? Kaipaan hirveästi muutoksia elämääni juuri nyt. Siispä haluan sisustaa kämpän uudestaan, muuttaa hieman pukeutumistyyliä, aloittaa lenkkeilyn jne. Itse olen asiasta hyvinkin innoissani ja inspiroitunut, mutta vaihteeksi tuntuu etteivät kaikki muut sitä tajua. Ehkä ne luulee, että olen seonnut tai jotain. Mutta ei asia niin ole. Olen sellainen persoona, joka ei kestä samaa vanhaa ikuisuuksiin asti vaan kaipaan jotain uutta ja jännittävää elämääni. Ihan kuin elämä olisi yksi suuri seikkailu. Aika lapsellista, mutta totta.

No, päätin aloittaa tämän kämpän muutoksista. Valitettavasti tämä on kovin pieni ja sen sisustaminen tai ainakin kalustaminen on hankalaa, eikä järjestystä voi juurikaan vaihtaa. Ehkä voisi hankkia uuden maton ja vähän jotain muuta uutta. Tänään järjestelin hyllyn uudestaan ja tein kahdesta hyllystä itselleni pienen "meikkausstudion". Viimein sain ne meikit pois ruokapöydältä! : D Edistystä. Ja samalla sain mukavaa pientä arjen luksusta.

Itse asissa vaatetuksenkin muutos on jo alkanut sillä ostin uuden laukun ja ihanat ruskeat kengät. Pitää varmaan yrittää saada otettua kuviakin jossain välissä. Ehkä.

Seuraavaksi kai olisi se juoksun aloittaminen. Toisaalta ennen sitä pitäisi ostaa kunnolliset kengät sitä hommaa varten. Olisi nimittäin ihanaa jos jaksaisi juosta pitkiä matkoja! Saa nähdä josko tämän unelman saisi toteutettua. Olen taas täynnä inspiraatiota, enkä oikein tiedä, mihin sen kaiken käyttäisi.

Huomasin muuten, että taidan olla rakastunut kotikaupunkiini. Vielä kolmen vuoden jälkeenkin ajatus siitä, että saan asua täällä, tuottaa minulle mielihyvää. Ja aina kun joutuu täältä lähtemään, ajattelee vain, että onneksi saan vielä palata tänne. Pitää tosiaan toivoa, että saan valmistuttuani täältä töitä! Nythän olen työharjoittelussa ja se on mahtavaa! Taidan tosiaan olla oikealla alalla kun nautin myös niiden "paskahommienkin" tekemisestä, joita joudun/saan/pääsen tekemään : D Onneksi suurinosa työtehtävistä on oikein opettavaisia ja mukavia. Me likes.

Naistenpäivää!

Sähköpostiini oli tupsahtanut Body Shopin uutiskirje koskien juuri tätä ihanaista naistenpäivää; kaikki tuotteet -20% ja kanta-asiakkaille vielä lisää samanlaisia tarjouksia. :) Erityisesti minua houkuttelivat E-vitamiinituotteet joita yksi tarjous koski, joten kipin kapin myymälään!

Pienen pähkäilyn jälkeen tassuun tarttui silmänympärysvoide ja kasvojepuhdistusvoide. Nopean testauksen jälkeen voin kyllä kehua silmänympärysvoidetta, jätti iholle erittäin miellyttävän ja virkistävän tunteen! Näissä tuotteissa on lievä ruusuntuoksu josta itse ainakin kovasti pidän, tulee mieleen kesä ja juhannusruusujen huumaava tuoksu.

Hetken mielijohteesta nappasin mukaani myös tämän!

Mustapäät ovat aina olleet naamani ykkösvitsaus ja ajattelin testata, toimisiko tämä niihin pirulaisiin. Ohjeiden mukaan kannattaa ensin avata ihonhuokoset vaikka saunomalla ta käymällä kuumassa suihkussa, ja sitten vasta kokeilla "puristaa" tällä mustapäitä pois. Katsotaan miten käy!

Tällä samalla reissulla eksyin myös Jim & Jill:n liikkeeseen ja tein aivan hurmaavan löydön, nimittäin tämä pöllöherra oli aivan liian suloinen sinne jätettäväksi. Kattokaa nyt miten sympaattinen pikku liihottaja!

Vielä aivan lopuksi löysin alekorista Aleksi 13:sta viimeinkin sen täydellisen mustan pienen laukun, johon mahtuvat kaikki rojuni lompakosta kuulokkeisiin!

Oikein ihanaa päivää kaikille, muistakaa hieman hemmotella itseänne tämän kaiken kiireen keskellä! :)

Rentoa meininkiä ja uusi kumppani

Empä ole kirjoitellut piiiiiitkään aikaa, mutta jotenkin tuntuu, ettei koskaan ole juuri mitään sanottavaa. Ehkäpä elämäni on vain niin tylsää, ettei siitä löydy tarpeeksi kiinnostavia aiheita. Ehkäpä. Tai sitten olen vain laiska, mikä lienee se todennäköisin vaihtoehto.

Olen tällä hetkellä vaihteeksi mökillä lomaa viettämässä. Tavattoman rentouttavaa sanoisin. Jotenkin täällä ei vaan edes pysty ajattelemaan selkeästi juuri mitään, sillä tämä paikka rentouttaa aivotkin liian tarkkaan. Sitä kykenee vain ulkoilemaan ja loikoilemaan sohvalla. No, mikäpä siinä. Eikös lomat ole juuri tätä varten? Tätä sohvan valtausta edistää myös se, että täällä näkyy jopa neljä Canalin kanavaa. Katson jo toista kertaa Julie & Juliaa, joka on ainakin bloggaamisen ja ruuanlaiton kannalta hyvinkin inspiroiva. Se saa myös miettimään, että ehkä tällä blogillakin pitäisi olla joku ihan oikea tarkoitus tai idea. Ehkä se antaisi intoa tämän pitämiseen. Sitä vaan ei osaa keskittyä yhteen asiaan.

No mutta mitäpä muuta.. No sain ainakin uuden tietokoneen. Tämä hopeainen miekkonen on ihan aito Mac Book Pro, uusi aarteeni. Täytyy myöntää, että hinta oli aika suolainen, mutta ei murehdita sitä enää. Tämähän on sentään minun uusi elämän kumppanini tai ainakin jotain sinne päin. Ainakin tulen tämän kanssa oleskelmaan ja työskentelemään paaaaljon.

Ja sitten sain myös työharjoittelupaikan. Jei! Ainakin on yksi murhe vähemmän kannettavana. Tosin nyt tuo töihin meno itsessään jännittää. Ehkäpä minä pärjään.

Olisikohan tässä ollut jo tarpeeksi aktiivista aivotyötä tälle päivälle? Ehkä vajoan taas syvemmälle sohvaan ja unohdan aivojeni olemassaolon. Joo se kuulostaa hyvältä! Aurinkoista kevättä!

Lohisvauvat ovat ujoja

Empä ole taaskaan ehtinyt kirjoittamaan. Koulu stressaa ja pitää kiireisenä.. Ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi kiireisenä, sillä tajusin, että lomaan on vain kolme viikkoa ja olisi vielä rutosti tekemistä! Iiks. Ei kun vain vauhtia masiinaan.

Mikähän siinä muuten on, että arkena on ihan ok olla illat yksin ja ei tule tylsää, mutta perjantaisin iskee sellainen tylsyys ja yksinäisyys? On se jännä. No, päätin kuluttaa aikaani tekemällä T-paita designin DeviantArtin kilpailuun. Jos jolle kulle kyseinen paikka on tuttu niin käykää ihmeessä antamassa äänenne pikku lohisvauvalle. :) Voittaja saa 20 kappaletta suunnitelemiaan T-paitoja ja jos satun voittamaan niin voisi arpoa täälläkin yhden. Sounds nice?

Äänestämässä voi käydä täällä: http://hopeakorento.deviantart.com/#/d4pa7vx

Rakkaita karvaturreja vesivärein

Heips.

Ulkona on nii paljon pakkasta, että ei tuonne ulos mene jos ei ole aivan pakko. Sain piiiitkästä aikaa oikein kunnon inspiraation maalaamiseenkin, joten päätin sulkeutua asuntooni ja antaa siveltimen laulaa.

Päätin maalata jotain pörröistä ja rakasta ja tähän mennessä olen saanut aikaan kaksi maalausta.

Rakas Linda-rouvani, joka on jo 11-vuotias vanhus. Rodultaan hän on harmaa norjanhirvikoira.

Tein tämän maalauksen lahjaksi eräälle ihanalle ihmisille. Kuvassa on hänen sekarotuinen villakoiransa Sira. Hän tuntui pitävän lahjasta kovasti. Miten muiden ihmisen ilahduttamisesta voikin tulla niin hyvä olo. :)

Suklaamuffinit

Leivontainnostus iski jälleen ja oli pakko kipaista Ärrältä vähän suklaata, että pääsi leipomaan jotain namia. Tällä kertaa päädyin tekemään suklaamuffineita aidosta Fazerin sinisestä.

Ainekset

1 dl sokeria
2 kananmunaa
100g voita tai margariinia sulatettuna
1 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl tummaa kaakaota
n. 100 g Fazerin sinistä

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää joukkoon sulatettu rasva ja sekoita.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon.
4. Paloittele suklaa pieniksi paloiksi ja sotke se mukaan taikinaa.
5. Paista 175 asteessa n. 15 min.
6. Koristele halutessasi. Itse koristelin muffinit tomusokerilla ja sulatetulla suklaalla.

PS. Pidättekö te lukijat näistä resepteistä? :)

Chow mein-kanaa

Itämaisia ruokia tai jotain niiden kaltaista on aina mukavaa kokata ja ne maistuvat lähes poikkeuksetta hyvälle. Halusin tällä kertaa halusin kokeilla jotain uutta ja löysin tutkimusretkelläni tuotteita, joiden olemassaoloa en edes tiennyt.

Ainekset:

350 g kanasuikaleita
2 kerää munanuudeleita
250 g pakastewokkivihanneksia
1 ps Wok'n Roll Chow Mein -kastiketta
1 dl suolapähkinöitä
½ dl vettä
öljyä paistamiseen

1. Ruskista kanasuikaleet öljyssä ja lisää jäiset wokkivihannekset. Anna vihanneksien sulaa ja lämmetä.
2. Keitä munanuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää ne kanojen ja vihannesten joukkoon.
3. Lisää kastike, suolapähkinät ja vesi ja sekoita kaikki keskenään.
4. Anna kuumentua ja tarjoile.

Suosittelen syömään tämän herkun syömäpuikoilla! Se tuo aina itämaisenfiiliksen.

Ankean harmauden piristäjä

Pitkän tauon jälkeen saan minäkin vihdoin kirjoitettua taas tänne! Pitää päästä hieman purkamaan talviangstia, mörrr.

Näkymät suoraan kämpän ikkunoista, ensimmäisessä on sentään vilaus Lappeenrannan satamasta!

Minä inhoan tätä hetkeä vuodesta; talvi on jatkunut jo tarpeeksi kauan että tympeän harmaat aamut saavat minut jo ahdistumaan. Kevät tuntuu olevan ihan nurkan takana mutta silti niin kaukana. Toki kirkkaat ka kirpeät pakkaspäivät ovat parhaita, mutta haluan jo eroon lumesta ja loskasta.

Ette uskokaan miten ihana oli mennä vaatekauppaan ja nähdä kevään mallistojen saapuneen. Niin paljon VÄREJÄ<3 Ja sain viimeinkin ostettua itselleni jo kauan kaipaamani vihreän hameen!

Kevät on ehdottomasti suosikki aikaani. Valoa riittää ja on vielä hieman viileää niin että voin hyvillä mielin kulkeä suosikki sukkahousuissani ja hameissani ilman että hikoilen kuin pieni porsas. : D

Mutta sitten päivän ihanaan piristykseen jonka posti toi mukanaan...

Olin haljeta riemusta, siis oikeasti hypin ympäri kämppääni niin että varmasti kämppikseni häiriintyi tömistelystäni huoneessaan.

Ennen joulua olin pyytänyt tilaustyönä kuvaa eräältä suosikkipiirtäjältäni, tässä linkki hänen DeviantArt-tililleen http://borychan.deviantart.com/

Vaikka kyseessä olikin pelkkä "luonnostyö" niin ei se yhtään vähentänyt sitä onnea jonka koin kun avasin kirjeen. Tämä henkilö on kuitenkin vaikuttanut suuresti siihen miten paljon aloin maalata vesiväreillä aikoinaan. :) Mukana tulleet pienet printit olivat mukava yllätys myös! Katsotaan saanko niitä mahtumaan seinälleni muiden kuvien joukkoon.

Itse tilaustyölle käyn ostamassa kehykset varmaan jostakin kunhan viitsin lähteä tarpomaan tuonne lumen sekaan! 






 

Hiekkaa ja höyheniä

Tässä tulee matkapäiväkirjani toinen merkintä.

Ensimmäinen kokonainen päivämme auringossa alkoi jo ennen auringonnousua, sillä olimme edellisenä iltana niin väsyneitä, että päätimme mennä nukkumaan jo kahdeksan aikaan. Itse asiassa koko loman ajan tuli elettyä sellaisessa rytmissä, jota kotioloissa ei voisi edes harkita.

Pienen aamupalan jälkeen päätimme lähteä hieman kävelemään ja katsomaan rannalle, kuinka aurinko nousee meren ylle. Kuten eräs paikallinen sanoi Gambiassa "Morning walk is the best." Ja se on totta. Oli ihanaa kävellä viileässä ilmassa ja katsoa, kuinka valon määrä alkoi lisääntyä ja kaikki ympärillä heräillä.

Kuljimme pitkin kuivan joen sivustaa ja ennen kuin pääsimme meren rannalle asti, löysimme vettä. Lähelle hiekkarantaa oli muodostunut pieni lammikko täynnä makeaa sadevettä. Vedessä uiskenteli ja kahlaili jos jonkinlaista siivekästä. Oli haikaroita, nokikanoja, kahlaajia ja jos vaikka mitä.

Kapustahaikaroita

Siellähän on flamingo! Miksi se ei ole pinkki?

Puunlatvan kuningas.

Kun lopulta maltoin lopettaa kameralla leikkimisen jatkoimme matkaa ja astelimme rannalle. Hiekka oli vielä kylmää ja se suorastaan jäädytti jalat. Merivesi ei oikeastaan tuonut apua kylmään, sillä sekin oli varmaa alle 20 astetta lämmintä. Mutta miten kaunis meri olikaan! Itse pidän Järvi-Suomesta ja olen kasvanut lukuisin järvien ja lampien keskellä, mutta kyllä etelän meressä on sitä jotain. Vedin suolaista tuoksua sisääni ja rentouduin. Ihailin, kuinka kävellessäni märkään hiekkaan piirtyi jono jalanjälkiä ja kurkistelin laskuveden jättämiin lätäköihin, josko niissä näkyisi jotain merenelämää. Sen suhteen sain pettyä.

Sitten lähdimme takaisin hotellille, sillä puolet seurueesta oli jäänyt pois tältä kävelyltä. Hassua, että vaikka matkaa oli kaksi ja puoli kilometriä suuntaansa, tuntui se noissa oloissa lyhyeltä matkalta. Paluumatkallakin osoittelin kamerallani sinne tänne ja ikuisin mm. tämän kyyhkysiä pursuilleen palmun.

Jalat alkoivat jo tässä vaiheessa olla rakoilla ja hyvin kärsineet. Ehkäpä kenkäni olivat vain turhan surkeat. Tosin melkein joka kerta kun on jossain reissussa saa jalkoihin rakon jos toisenkin. Jännä ilmiö. Mutta ulkomailla käveleminen on jotenkin niin mukava liikuntamuoto kun ehtii katsella ympärilleen. Tosin Kanarialla taksikin oli niin halpa, että sillähän olisi voinu  ajella melkein huvikseen! Kolmen kilometrin matka Inglesin keskustasta hotellille maksoi vain 4€! Tälläiset hinnat Suomeenkin, kiitos!

No, kun pääsimme hotellille päätimmekin palata rannalle ottamaan aurinkoa ja ihastelemaan Inglesin kuuluisia dyynejä. Ei tämä ei ole mikään kaunis ilmaus naisten muodoista, vaan Inglesistä tosiaan löytyy kauniita hiekkadyynejä. Tai ainakin niitä oli kiva ihastella siihen asti kunnes alkoi tuulemaan ja hiekkaa alkoi olla silmissä ja korvissa.

Hiekkaan melkein silmänkantamattomiin.

Jalat sannassa aaltoa odotellessa.

Katse kohti horisonttia.

Tiedättekö mikä heressä on vielä lähes parasta? Se kun seisoo rannalla ja aallot huljuttelevat jalkoja ja syövät pikku hiljaa hiekkaa pois jalkojen alta. Se tuntuu niin hauskalta! Ja meressä kahlaaminen on muutenkin ihanaa varsinkin jos on kävellyt paljon.

Ah, taidan rakastaa merta. Tosin hassua kyllä Suomen rannikot eivät minua liiemmin kiinnosta. Kaipa se on se etelän meri, joka iskee ja lujaa.

Kun kävelimme vaihteeksi kohti hotellia, ihmettelimme kun kaksi turistia kurkki kävelykadulta alas tien viereen ja uteliaana minä menin heti katsomaan. Kivetyksen ja putken välistä minua tuijottivat pienet mustat silmät, jotka kuuluivat n. 25 senttiä pitkälle liskolle. En osaa sanoa, mitä lajia tuo kummajainen oli, mutta luontoihmisenä se kiinnosti minua. Ja kamera sai taas tehdä töitä.

Kukas se siellä?

Loppupäivä kuluikin kivasti aurinkoa ottaessa, Kathryn Stockettin Piiat-kirjaa lukiessa (Se oli muuten hyvä kirja ja voin suositella sitä. Siitä on olemassa myös elokuvaversio.) ja syödessä. Itse kaipaan aina jotain tekemistä, eikä pelkkä auringossa makoilu oikein riitä minulle, mutta toisaalta... Saipahan rusketusta pintaan ja lomallahan kuuluukin levätä.

Metallisiivillä etelään

Hei!

Joulut meni ja vuosi vaihtui yllättän ripeästi. Saavuimme Suomeen tuossa 31.12., joten uusi vuosi jäi jokseenkin juhlimatta, mutta eipä tuo haitannut. Lentokoneesta ja sen jälkeen autosta sai hieman tirkisteltyä raketteja, joten se saa luvan riittää.

Itse reissu oli kaikin puolin oikein mukava ja sai taas miettimään, että miksi hemmetissä sitä asuu täällä kylmässä pohjolassa?? Aloin jo haaveilla muutosta tuonne jonnekin lämpimään palmujen katveeseen. Rupesin vain miettimään, että miksikäs ei. Vapaahan minä vuoden jälkeen olen lähtemään minne haluankaan. Mutta katsotaan nyt onko minulla ikinä pokkaa tai sisua siihen.

Reissussa en juurikaan päässyt koneelle, joten en saanut pidettyä minkäänlaista matkapäiväkirjaa, joten ajattelin jospa kirjoittaisin tänne näin jälkikäteen. Kirjoitan päivä kerrallaa, jotta teille ei tulisi informaatioähkyä ja sanotaanko vaikka niin, että se on myös minulle helpompaa. : D

Ja muuten ennen kuin aloitankaan niin ihmettelen, kuinka harva on osallistunut tuohon jouluarvontaan. Eikö ilmainen tavara kiinnostakaan ihmisiä? : 0 Vai ovatko kaikki niin tylsiä, että se yllätys pitäisi tietää etukäteen? Ken tietää.

Mutta nyt asiaan!


Ensimmäinen päivä

Päivä alkoi kivasta klo 4:30 herätyskellon iloiseen lauluun. Silmät sikurassa piti vetää äkkiä vaatetta niskaan ja saada edes vähän jotain syötyä. Vielä kerran tarkitseltiin, onko passit ja matkaliput varmasti mukana, laukut kiinni ja johdot pois seinästä ja sitten lähdettiin kohti lentokenttää (olimme yötä Hämeenlinnassa, joten matka ei onneksi kestänyt kuin tunnin).

Kentällä sitten tehtiin lähtöselvitykset ja turvatarkastukset, jonka jälkeen kävimme vielä kahvilla. Lentokentällä on sitten hurjan kallista! No, kaikesta pitää rahastaa.

Lentolähti puoli tuntia myöhässä, sillä kone pitikin vielä käsitellä lukkosulan kaltaisella aineella, ettei sen osat jäätyisi yläilmojen pakkaslukemissa. Maantasallahan tuolloin oli plusasteita ja vettä satoi reippaasti. Onneksi kone sentään pääsi lähtemään kurjasta säästä huolimatta.

Olin tietenkin valloittanut ikkunapaikan ja katselin, kuinka kaupungin valot katosivat alemmas ja lopulta pilvimassojen alle. Oli vielä niin pimeää, ettei pilvien yläpuolellakaan ollut järin valoisaa, mutta jonkin ajan kuluttua aurinko alkoi nousta horisontista. Mieliala alkoi hiljakseen kohota.

Lento kesti n. 6 ja puoli tuntia ja lentokoneen jouluaterian ja hyvin hämmentävän elokuvan Herra Popper ja pingviinit jälkeen laskeuduimme paratiisiin. Tai siltä se ainakin tuntui. Lämmintä oli n. 22 astetta ja aurinko paistoi. Innoissani aloin heti kuvailemaan palmuja, jotka ovat vain niin ihania. Miksi niitä ei voi kasvaa Suomessakin?

Lentokentältä oli puolen tunnin matka hotellille ja se tuntui pitkältä, vaikka katselinkin innoissani ulkona näkyviä maisemia. Aika karultahan Gran Canaria:n eteläosissa näyttää, mutta minusta niissä kuivissa vuorissakin oli jotain hienoa.

Hotellimme koostui pienistä taloista, joissa jokaisessa oli neljä huoneistoa. Huoneessa oli makuuhuone, olohuone, pesuhuone ja pieni keittonurkkaus. Se oli hieno asia, että jokaiseen huoneeseen kuului kaksi aurinkotuolia ja pöytä tuoleineen. Tosin, meidän hienolle terassillemme ei aurinko koskaan paistanut, mutta onneksi vanhempien terrassille se paistoi melkein koko päivän.

Ilmassa oli hieman sellaista ensimmäisen päivän "mitä nyt sitten oikein tehtäisiin"-fiilistä, mutta itse ainakin kuvailin kaikkea mahdollista ympärillä. Joka paikkaan oli istutettu joulutähtiä joulunkunniaksi. Hassua, että tuolla ne kasvoivat ihan maassa kun aina on tottunut näkemään ne pöydällä metallikääreeseen kiedottuina.

Kun loppu iltapäivä oli makoiltu auringossa alkoi pikku hiljaa tulemaan nälkäkin. Yksi matkalaisistamme oli hieman kipeä, joten päätimme lähteä etsimään kauppaa, jotta voisimme itse tehdä jotai ruokaa hotellilla. Matka ei ollut pitkä kun oikaisimme kuivan joen pohjaa pitkin. Saarella ei kuulemma ollut satanut sitten viime Maaliskuun, joten ei ihmekään, ettei vettä oikein ollut.

Aivan lähistöllä olisi ollut melko kuollut pieni huvipuistokin, jossa emme tosin missään vaiheessa käyneet. Eikä tuntunut käyvän kukaan muukaan. Mutta ruokaa sentään löytyi lähes kuolleesta ostoskeskuksesta, joten söimme jouluaterialla kanapihvejä (jotka maistuivat todella oudolta) ja pakasteesta bongattuja maustettuja lohkoperunoita. Että sellainen jouluaatto tällä kertaa. Täytyy kyllä myöntää, että itse voisin aina viettää joulun tällä tavalla!