4. luukku

Tässä päivässä oli aika paljon samaa kuin eilisessäkin ja se eteni jotenki aika tasapaksusti. Suurimmaksi osaksi päivä kului ensin hitaasti heräillessä ja sitten lämpimässä mökissä oleskellessa. Ainakin minulla oli paljon aikaa ajatella samalla kun tuijottelin takkatulen loimua ja kuuntelin tuulen ulinaa ja puikkojen kilinää. Elämän tarkoitusta en keksinyt, mutta muutamat palaset loksahtelivat kohdalleen.
Lisäksi oli mukavaa viettää aikaa vanhempieni kanssa.

Kämpille palatessani yllätyin positiivisesti, sillä bonsaini ei sittenkää kuollut, sillä se oli poissa ollessani kasvattanut uusia lehtiä ja silmuja!

Pahoittelen tämän merkinnän lyhyyttä, mutta sanottavaa ei juuri ole!